|
Sattumankauppaa
- Sattumankauppaa ( kuuntele )
- Toivonkipinä ( kuuntele )
- Stockan kello
- Karkumatka ( kuuntele )
- Kuuluisuuden kirous
- Lauantaina
- Hymyillen
- Jos sä meet ( kuuntele )
- Pahanilman lintu
- Takapihalla taivaassa
- Vuoristorataa
- Töitä teen
SATTUMANKAUPPAA
(säv.san. Juha Takanen)
Mitä jos ei oltais tavattukaan,
tai oisit ollut joku muu?
Jos matkalippus ei ois pudonnutkaan,
oltaisko voitu tutustuu?
Se taisi olla sattumaa
joka toiveet toteuttaa.
Aavistaa ei voitu puoliakaan,
mitä toi se tullessaan.
Sattumankauppaa,
sattumankauppaa
kuin tuuli lauttaa
se meitä kuljettaa.
Mitä jos et olis noussutkaan
samaan junaan puoli viis?
Tai oisit mennyt vaunuun seuraavaan
ja jäänyt omiin mietteisiis.
Oudon aikataulun mukaan
jouduit vaihtaa asemaa.
Käsikirjoitusta vaan ei kukaan
ois voinut laatii parempaa.
Sattumankauppaa,
sattumankauppaa,
kuin tuuli lauttaa
se meitä kuljettaa.
TOIVONKIPINÄ
säv. san. Juha Takanen
Liekki lepattaa,
varjoja tanssittaa
huoneeni seinällä
tuli ikuinen.
Smmunut se ei,
vaikka lämmön vei
hetkeksi mukanaan
päivä surullinen.
Toivonkipinä
sammu ei koskaan.
Sen silmiin vaikka
hiekkaa potkitaan.
Selkään taputtaa
ja ylös sut nostaa
maasta omin jaloin
kulkemaan.
Varjot pitenee,
mut vielä valaisee
pimeään iltaan
toivonkipinä mua.
Toivonkipinä
sammu ei koskaan,
sen silmiin vaikka
hiekkaa potkitaan.
Selkään taputtaa
ja ylös sut nostaa
maasta omin jaloin
kulkemaan.
Varjot pitenee,
mut vielä valaisee
pimeään iltaan
toivonkipinä mua.
Vielä valaisee
toivonkipinä mua. STOCKAN KELLO
säv.san. Juha Takanen
Tuutko vastaan
Stockan kellon alle?
Kaiken kerron
nyt kotivastaajalle.
Sopisiko vaikka
puoli viis?
Tunnistat mut
varmaan neilikasta,
kun mä nousen
kympin ratikasta.
Viheltää voin
Maamme-laulua.
Ilmaislehdestä
numeros mä sain.
Siitä hetkestä
vain sinua mä hain.
Kello on jo
puoli kaksitoista.
En löytänyt sua
vastaantulijoista.
On Kolme seppää
enää seuranain.
Ilmaislehdestä
numeros mä sain.
Siitä hetkestä
vain sinua mä hain.
Kulta kallein
vaihtui halpaan hintaan.
Mä tuijotan nyt
Töölön lahden pintaan.
Mereen heitin sen
neilikan.
Ilmaislehdestä
numeros mä sain.
Siitä hetkestä
vain sinua mä hain. KARKUMATKA
säv.san. Juha Takanen
Aamuneljään kävelin,
kun taas unta saanut en.
Aina samoin sävelin
ääntäsi mä muistelen,
kun en kuullut mä oo
susta taas sanaakaan,
viikon kohta jo joutunut
oon oottamaan.
Tyhjän talon tuuletan
keittiöstä eteiseen.
Pihavalon sammutan
aamuyöhön sateiseen.
Silti tuoksuas vaihtaisi
en milloinkaan,
joka viereeni tarttunut
on lakanaan.
Huolistasi puolet voisin kantaa
karkumatkan yhden anteeks antaa,
mutta älä tee, ethän sitä tee uudelleen.
Mutta älä tee, ethän sitä tee uudelleen.
Lomakuvat laitoin pois,
ne jääköön kameraan.
Myöhemmin ne katsoo vois
sohvalla taas kahdestaan.
Siihen asti sun
kanssasi asua saan
vaikk`et paikalla
aina sä olisikaan
Huolistasi puolet voisin kantaa
karkumatkan yhden anteeks antaa,
mutta älä tee, ethän sitä tee uudelleen.
Mutta älä tee, ethän sitä tee uudelleen.
Vielä tuut oven taakse sä koputtamaan,
ethän milloinkaan poistunut puoliksikaan.
Siihen asti sun kanssasi asua saan,
vaikk`et paikalla aina sä olisikaan. LAUANTAINA
säv.san. Juha Takanen
Maanantaina maailma päälle kaatuu,
tiistai puhekyvyn palauttaa.
Järjen valo syttyy, päässä sammuu,
kun virta jostain taas katkaistaan.
Lauantaina aina sama vaiva
aivot narikkaan unohtuu.
Lauantaina nauraa aina
viimeisenä silti joku muu.
Keskiviikko valon kajon näyttää,
lukutaito löytyy uudestaan.
Ruumis alkaa vihdoin päätä käyttää,
kuin eksyneet ois hetkeks toisistaan.
Lauantaina aina sama vaiva
aivot narikkaan unohtuu.
Lauantaina nauraa aina
viimeisenä silti joku muu.
Perjantaina numerot jo muistaa,
puhelimen luuri kuumenee.
Juuri kun sai ajatukset luistaa,
taas järjen ääni viikoks vaikenee.
Lauantaina aina sama vaiva
aivot narikkaan unohtuu.
Lauantaina nauraa aina
viimeisenä silti joku muu.
Lauantaina aina sama vaiva
aivot narikassa homehtuu.
Lauantaina nauraa aina
viimeisenä silti joku muu. PAHANILMAN LINTU
säv. san. Juha Takanen
Pahanilman lintu
oot pahanilman lintu
joka nauraa
oksallaan.
Ja sylkee
suustansa mitä vaan.
Ja kulkee
kumarassa.
Pahanilman lintu,
pahanilman lintu
sateet säätää,
valvoo ja vartioi.
Ja määrää toi vai toi
saa mennä
menojaan.
Se lentää liihottaa
minne huvittaa,
etkä kiinni saa.
Pahanilman lintu,
pahanilman lintu
tuulet tietää:
missä ja milloin.
Riitaa kylvää
aamuin ja illoin.
Ja lentää
taivaan tuuliin.
Pahanilman lintu,
pahanilman lintu
toisten pesiin
muuttaa ja kiroaa.
Kodin rauhan
ovesta siivoaa.
Ja kaapit
sekottaa.
Se lentää liihottaa
minne huvittaa,
etkä kiinni saa. KUULUISUUDEN KIROUS
säv.san. Juha Takanen
Kaikki mikä kiiltää
ei siis kultaa olekaan,
kun kuuluisuuden pintaa
kerran on saanut raaputtaa.
Kruunun jalokivet
jotka päähän painetaan,
valtakunnan kansliasta
tullaan hakemaan.
Paholaisen kanssa
nimet kirjaan laitettiin
kahdestaan, ilman todistajaa.
Paholaisen perikunta
kaikki viedä saa,
kun vaan lantti kerran
kirstuun kilahtaa.
Kuuluisuuden kirous
varjon lailla lankeaa,
kääntää selkänsä,
kun parempaa taas tarjotaan.
Ovet kaikkein pyhimpään
aukes tosta vaan,
kutsuvieraslistalle
ei oo asiaa.
Kaikki mikä kiiltää
ei siis kultaa olekaan,
kun kuuluisuutta saa,
sen kohta taas kadottaa.
Paholaisen kanssa
nimet kirjaan laitettiin
kahdestaan, ilman todistajaa.
Paholaisen perikunta
kaikki viedä saa,
kun vaan lantti kerran
kirstuun kilahtaa.
Kaikki mikä kiiltää
ei siis kultaa olekaan,
kun kuuluisuutta saa,
sen kohta taas kadottaa.
Kun kuuluisuutta saa,
sen kohta taas kadottaa. HYMYILLEN
säv.Benny Andersson, suom.sanat Pertti Reponen
Aina hymyillen sä saavut,
kun illoin kohdataan.
Hymyillen myös suukon
suot sä mulle,
kun taas eroamme.
Eilen hymyillen taas kerroit,
kun tahdoit olla yksin.
Ootan mielen muutuvan
taas kera huomisen.
Tiedän saapuvan sun takaisin
taas kuitenkin.
Enkä oikkujesi vuoksi
jää nyt kyyneliin.
Ovenkoputuksen kuulen,
tahdon nähdä hymyn uuden
joka kertoo, että olet kokonaan
minun vain.
Aina hymyillen sä saavut,
kun illoin kohdataan.
Hymyn muistit suoda silloinkin,
kun saavuit kanssa toisen.
Hymyillen sä teit sen,
särjit pilvilinnain.
Sanoin sulle näkemiin,
niin vain hymyiltiin.
Tiedän saapuvan sun takaisin
taas kuitenkin.
Enkä oikkujesi vuoksi
jää nyt kyyneliin.
Ovenkoputuksen kuulen,
tahdon nähdä hymyn uuden
joka kertoo, että olet kokonaan
minun vain.
JOS SÄ MEET
säv.san. Juha Takanen
Kauan sitten katosit multa,
ottanut ei suhde tää tulta,
jos ei muu, niin tää kyllä onnistuu.
Toisen kerran yrittää voitais,
paremmin ei kukaan sua hoitais.
Jos sä meet, tiedä en mitä teen.
Jäit samaan kuvaan
josta kerran lähdit pois.
Uskonut ei kukaan
maailma takaisin sut tois.
Kaukana on kavala maailma,
voisin olla kai luonasi aina.
Jos sä meet, tiedä en mitä teen.
Jäit samaan kuvaan
josta kerran lähdit pois.
Uskonut ei kukaan
maailma takaisin sut tois.
Kellot käy nyt kuin uutta aikaa,
vanhasta en mitään mä kaipaa.
Kun sä tuut, jää multa kaikki muu.
Sen voisi kirjoittaa tähtiin,
minkä lausuit kun uudestaan nähtiin:
" Jos sä meet, tiedä en mitä teen" TAKAPIHALLA TAIVAASSA
säv. san. Juha Takanen
Takapihalle taivaan
oven taakse jäin.
Toisten sillä aikaa
tanssivan mä näin.
Kristallikruunut
täälläkin siis valaisee,
kun valo taivaallinen
enkelit sokaisee
takapihalla taivaassa.
Keittiössä palaa
tuli ikuinen.
Taas on töissä salaa
parvi enkelten.
Tarua vai totta,
että taivaassa tanssitaan?
Takaoven portailla kun
sateessa seisotaan.
Takapihalla taivaassa.
Saan kai yrityksen
vielä toisenkin.
Joukkoon juhlivien
etuovelle, portille.
Valo ikkunasta
maahan lankeaa.
Toiset näen nyt vasta
- en yksin ollutkaan.
Valmista maailmaa
kuusi päivää kun juhlitaan,
seitsemäs siivotaan ja
valot kaikki katkaistaan
takapihalla taivaassa.
Valmista maailmaa
kuusi päivää kun juhlitaan
takapihalla taivaassa. VUORISTORATAA
säv. san. Juha Takanen
Kerro mulle
oonko sulle
vain ilmaa
jota muutkin hengittää.
Vai aivan muuta
kun pyydät kuuta
sun maailmaan.
sen jos voisit selvittää.
Niinkuin vuoristorataa
mennään tuhatta ja sataa.
Tähdet taivaan
samaan vaivaan
mä antaisin,
sakaroista kantaisin.
Niinkuin vuoristorataa
mennään tuhatta ja sataa.
Nälkää näkisin,
vuokses väkisin
valvoisin,
kuvaasi mä palvoisin.
Aikaa allakan
mulle annathan
sivun, kaks,
niin päivän
panen paremmaks.
Niinkuin vuoristorataa
mennään tuhatta ja sataa.
Kerro mulle
oonko sulle vain ilmaa
jota muutkin hengittää,
jota muutkin hengittää. TÖITÄ TEEN
säv.san. Juha Takanen
Töitä teen, töitä teen, töitä teen,
auringosta sateeseen.
Töitä teen, töitä teen, töitä teen
iltaruskohon viimeiseen.
Kuokka tahtiin tasaiseen
iskee maahan multaiseen.
Raitapaitaan mut puettiin,
tuomiot kun luettiin.
Viisi vuotta katkeraa,
ennenkuin tää kakku katkeaa.
Töitä teen, töitä teen, töitä teen
auringosta sateeseen.
Töitä teen, töitä teen, töitä teen
iltaruskohon viimeiseen.
Tuntenut sitä miestä en;
nyt on joukossa vainajien.
Itespuolustusta vain,
uskonut ei tuomari lain.
Sitä jouduin sovittaa,
valtiolle kuivaa suota ojittaa.
Töitä teen, töitä teen, töitä teen,
auringosta sateeseen.
Töitä teen, töitä teen, töitä teen
iltaruskohon viimeiseen.
Oikeutta kun jaetaan,
muruset siitä annetaan.
Valitettava tapaus,
multa vietiin vapaus.
Kruununleipää pitkää syön,
kun se määräs kuuden vuoden pakkotyön.
Töitä teen, töitä teen, töitä teen
auringosta sateeseen.
Töitä teen, töitä teen, töitä teen
iltaruskohon viimeiseen.
|
